Riekkojahti tunturissa

Riekkojen ja kiirunoiden metsästys tarjoaa unohtumattomia jahtielämyksiä upeissa maisemissa, aidosti villin luonnon ympäroimänä. Riekon metsästys on fyysisesti kohtuullisen vaativaa ja saaliin saaminen vaatii onnistumisia monella eri osa-alueella.

Kun kaikki sitten onnistuu, on saalista mahdollista saada runsaastikin, eikä mikään voita itse ammutuista riekoista valmistettua erinomaista ateriaa hienon jahtipäivän päätteeksi!

Riekko riistalintuna

Riekko (Lagopus lagopus) on pohjoisten alueiden tunnuslintu, joka on sopeutunut arktisiin ja subarktisiin olosuhteisiin, ja sen elinalueet ulottuvat pääasiassa tuntureille, soille ja avomaille. Riekko on monille suomalaisille metsästäjille tärkeä riistaeläin, ja se on arvostettu metsästyksen kohde.

Riekon ulkonäkö vaihtelee vuodenajan mukaan, mikä on tyypillistä monille arktisille linnuille. Lintu on kesällä melko huomaamaton, sillä sen höyhenpeite on ruskea, harmahtava ja laikukas, mikä auttaa sitä sulautumaan maastoon, erityisesti maata peittävään varvustoon ja heinäkasveihin. Talvella sen höyhenpeite muuttuu lähes täysin valkoiseksi, mikä parantaa sen selviytymistä lumisessa ympäristössä.

Riekko on maahan pesivä lintu, ja se viettää suuren osan elämästään maassa, erityisesti talvella, jolloin se voi piiloutua lumihankeen tai varvikkoon. Kesäisin riekot voivat lentää lyhyitä matkoja ja olla enemmän liikkeellä, mutta talvella ne liikkuvat pääasiassa maata pitkin ja suojautuvat kylmältä tiiviillä höyhenpeitteellään.

Riekon ruokavalio vaihtelee vuodenajan mukaan:

• Kesällä riekot syövät pääasiassa kasvien lehtiä, marjoja, hyönteisiä ja muita pieniä selkärangattomia eläimiä.
• Talvella niiden ravinto koostuu pääasiassa varvuston ja erilaisten pensaiden oksista ja silmuista.

Riekot voivat myös kaivautua lumen alle kieppiin talvisin, mikä auttaa niitä selviytymään ankarissa oloissa.

Riekko on ollut tärkeä riistaeläin pohjoisen asujille jo vuosisatojen ajan. on myös ollut tärkeä osa monien pohjoisten kansojen ravintoketjua ja kulttuuria. Vaikka poronhoito oli tärkein elinkeino, oli riekko ja sen metsästys tärkeä osa monen perheen arkea. Ravinnon lisäksi riekkoja käytettiin vaihtotavarana kaupankäynnissä. Riekon metsästys täydensi porotalouden kausivaihteluita ja riistalinnut tarjosivat arvokasta lisäravintoa.

Riekon metsästys on säänneltyä, ja metsästyksen rajoitukset ja kiintiöt ovat olemassa varmistamassa, että lintujen kannat säilyvät kestävällä tasolla. Riekon suojelu ja vastuullinen metsästys ovat tärkeitä osia eläimen säilymiselle luonnossa. Arktisena lintuna riekko on erityisen altis ilmastonmuutokselle.

Metsästys syksyllä

Metsästyskausi Ruotsissa alkaa kanalintujen osalta jo 25.8. Ulkomaalaisena jahtiin pääsee tosin tuolloin vain yksityisille alueille, metsäyhtiöiden maille ja joidenkin yhteismetsien alueelle. Valtion maille, jossa pääasiallisesti parhaat riekkoalueet sijaitsevat pääsevät ulkomaalaiset vasta 16.9 alkaen.

Syyskuun puolesta välistä alkaa kuitenkin paras jahtiaika, sitä ennen osa poikueista on vielä keskenkasvuisia. Aloituksen tienoilla riekot myös yleensä nousevat kosteilta jängiltä ylemmäs tunturiin, joka tekee jahdista miellyttävämpää. Poikueet pysyvät yleisesti ottaen yhdessä pitkälle syksyyn, joten todennäköisyydet niiden kohtaamiselle ovat hyvät, varsinkin jos pesintä ja poikaskausi ovat olleet onnistuneita.

Klimpfjällin ja Saxnäsin aluetta hallitsee Kultsjö joka halkaisee alueet kahtia, järven pohjois- ja etelä-puolelle. Kummaltakin puolelta löytyy paljon hyviä ja vaihtelevia alueita joilla riekkokanta on hyvässä kunnossa. Tätä tukee myös Ruotsin metsästyslupakäytäntö – kullekin alueelle myydään vain tietty määrä lupia per vuosi, saaliit raportoidaan tarkasti ja lääninhallitus sulkee alueita kun metsästyspaineen raja on saavutettu. Näin varmistetaan kestävä verotus ja lintukanta pysyy vahvana.

Eri metsästysalueita on tarjolla n. 30kpl ja valinta siitä mille alueelle jahti suuntautuu tehdään sääolosuhteiden, päivän aikataulun ja lintutilanteen mukaan. Poronhoidon vuoksi osa alueista saattaa olla suljettuna mutta aina löytyy myös vapaita alueita joilla ei päivän aikana todennäköisesti näe ketään muuta kulkijaa.

Syksyisin metsästysalueelle siirrytään jalan tai vaihtoehtoisesti helikopterilla Klimpfjällin kopterikentältä. Jalan liikuttaessa täytyy varautua kävelemään noin tunti kunnes varsinainen metsästys kannattaa aloittaa. Matkaa alueille tulee n. 2-5km ja nousumetrejä n. 400. Helikopterilla saavuttaa helposti ja nopeasti alueita, jonne käveleminen olisi käytännössä mahdotonta. Näin päästään metsästämään alueilla, joissa ei juurikaan ole käyty ja joissa joskus pääsee nauttimaan päivistä joiden aikana siivillään saattaa olla yhteensä reilusti you sats riekkoa. Kopterilennon kustannus on noin 150€ per suunta per metsästäjä.

Metsästys kannattaa (hieman olosuhteista riippuen) aloittaa hieman puurajan alapuolelta ja siirtyä hiljalleen korkeammalle. Usein riekot löytyvät samasta korkeudesta, joten yhden poikueen löydyttyä kannattaa pitäytyä siinä korkeudessa ainakin jonkin aikaa. Riekot löytyvät yleensä hieman alempaa kuin kiirunat, jotka viihtyvät aivan tunturien huippujen tuntumassa. Tyypillisesti metsästämme 600-1000m korkeudella merenpinnasta ja täyden päivän aikana kävelyä tulee 8-15km.

Saaliskiintiö Ruotsissa on kahdeksan riekkoa per metsästäjä päivässä. Hyvänä päivänä kiintiön tulo vastaan ei ole lainkaan mahdotonta, tosin silloin täytyy myös ampumataidon olla kunnossa.

Talvimetsästys

Paras sesonki riekon talvimetsästykseen ovat maaliskuun kaksi ensimmäistä viikkoa, jahtikausi päättyy 15.3. Myös helmikuun lopulla voi jo olla hienoja päiviä ja valoa on jo riittävästi eikä se rajoita jahtipäivän kestoa merkittävästi. Jahtikauden lopulla ovat kovimmat pakkaset jo hellittäneet ja lisäksi aurinko on ehtinyt lämmittämään ja kovettamaan hangen pintaa, jolloin koirat pääsevät liikkumaan tehokkaasti ja myös hiihtäminen on helpompaa.

Talvella riekon metsästys on monessa mielessä erilaista kuin syksyllä. Linnut ovat yleensä hieman arempia ja pakenevat metsästäjää kauempaa, joten pienikaliiperinen kivääri on toimiva työkalu tähän jahtiin. Haulikollakin on toki paikkansa, eikä kivääri ole välttämätön. Hyväksy yhdistelmäksi on todettu metsästäjäpari, joista toisella on kivääri ja toisella haulikko.

Talvella metsästysalueille siirrytään moottorikelkoilla, joka mahdollistaa pääsyn myös alueille joille pääsy syksyllä ilman helikopteria on käytännössä mahdotonta. Kaikki talvella käyttämämme alueet ovat alle tunnin kelkkamatkan päässä Klimpfjällistä/Saxnäsista.

Jahdissa liikkuminen tapahtuu suksilla rauhallisessa tahdissa. Omissa jahdeissamme käytämme talvellakin seisojia lintujen löytämiseksi. Talvijahti onnistuu myös ilman koiraa, jolloin kiikareiden avulla pyritään löytämään linnut. Tämä vaatii hieman kokemusta ja tarkkaa silmää ja useimmiten koira on myös talvella korvaamaton apu metsästyksessä.

Metsästysalueen valinnassa talvella korostuu sään merkitys, kovalla tuulella ei ole mielekästä lähteä korkealle tunturiin, jossa näkyvyys on tällöin huono eikä liikkuminenkaan kovin mukavaa. Tuulisina päivinä kannattaa pysyä puurajan alapuolella ja etsiä kumpuilevaa maastoa jossa riekot yleensä hakeutuvat suojan puolelle.

Myös hankikanto ja lumiolosuhteet vaikuttavat alueen valintaan. Ajankohdasta ja olosuhteista riippumatta hanki on korkealla tunturissa yleensä kova tuulen pyyhittyä lumet pois. Ylhäällä tuuli myös paljastaa lumen alta varvikkoa jossa linnut ruokailevat. Pääsääntö on, että mitä alemmas mennään, sitä pehmeämpi hanki on. Alempana myös puusto on tiheämpää joka vaikeuttaa lintujen havaitsemista.

Seisova lintukoira

Tehokkain tapa riekkojen metsästykseen on seisovan lintukoiran käyttö. Koira pystyy kattamaan haullaan valtavia alueita, löytää linnut tehokkaasti ja tarjoaa hyviä metsästyksellisiä tilanteita.

Avoimessa tunturimaastossa koira hakee metsästäjien edessä n. 300-500 metriä leveää aluetta ja vainuttuaan linnut pysähtyy ja seisonnallaan osoittaa lintujen sijainnin. Metsästäjät lähestyvät koiraa ja ampuvat lintujen noustua siivilleen. Onnistuneen riistalaukauksen jälkeen koira noutaa saaliin talteen.

Tunturijahti vaatii koiralta kokemuksen ja korkean koulutustason lisäksi kovaa kuntoa, kilometrejä koiralle tulee täyden päivän aikana n. 50-75. Mikäli reissu kestää muutamaa päivää pidempään, on eduksi jos koiria on käytettävissä useampia jottei rasitus ole turhan kova.

Yleisimpiä rotuja joita riekkojahdissa käytetään ovat saksanseisojat, bretonit, setterit ja pointteri. Laaja ja vauhdikas haku on avainasemassa jotta todennäköisyys lintujen löytymiselle olisi mahdollisimman hyvä. Lintujen löydyttyä täytyy koiran seistä niitä kunnes metsästäjät pääsevät paikalle ja niiden siivitettyä koiran tulee pysyä paikallaan, eikä rynnätä lentävien lintujen perään. Lentävien lintujen perään menevä koira päätyy helposti ampujien tulilinjalle ja siten merkittävään vaaraan.

Metsästyskauden aikana tunturissa on myös jonkin verran poroja. Koiran täytyy siis olla ohjaajan hallinnassa eikä se missään nimessä saa häiritä poroja tai ajaa niitä. Metsästäjinä olemme tunturissa vastuussa siitä, että emme aiheuta haittaa poronhoidolle.

Tarvittavat varusteet ja turvallisuus

Syksyllä tärkeimmät varusteet ovat vedenkestävä, hengittävä metsästyspuku ja mukavat, tukevat kengät. Kävelyä tulee päivän aikana paljon ja maasto voi olla hyvinkin vaihtelevaa. Reppuun pakataan eväiden lisäksi lisävaatetta taukoa varten, esimerkiksi toppatakki.

Keli tunturissa voi muuttua nopeastikin ja siihen kannattaa varautua. Päälle ei kannata pukea liikaa, koska jahdissa liikutaan jatkuvasti mutta ylimääräinen vaatekerta kannattaa yleensä pakata reppuun mukaan jos ilma viilenee.

Syksyllä metsästyksessä käytetään haulikkoa, tyypillisesti 12 tai 20 kaliiperi ja patruunoita joiden haulikoko on joko #5 tai #6. Raskaita latauksia ei tarvita, ampumaetäisyydet seisojien kanssa metsästettäessä ovat yleensä melko lyhyitä. Itse ammumme 20 kaliiperin haulikoilla syksyllä 28gr #6 patruunoita. Panoksia kannattaa päivän reissuun varata 20-30kpl, lisää ei päivän aikana pääse hakemaan..

Talvella varustuksen merkitys kasvaa ja myös turvallisuuteen täytyy kiinnittää tarkempaa huomiota. On aina mahdollista, että moottorikelkka ei lähdekään käyntiin tai lumituisku yllättää. Pidämme aina mukana kelkassa varusteita, joiden avulla selviää yön tunturissa mikäli tilanne niin vaatii – majoite, makuupussi, ruokaa, lapio ja kirves ovat tuossa tilanteessa arvokkaita.

Lämpimien talvivaatteiden lisäksi sukset ovat oleellisin varuste. Koska metsästys tapahtuu pääasiassa puuttomalla alueella tai tunturikoivikossa ja koska hankikanto on yleensä hyvä, ei jahdissa tarvita pitkiä metsäsuksia. Sopiva mitta sukselle on noin 180-210cm ja sen olisi hyvä olla profiililtaan hieman tavallista suksea leveämpi. Koska maasto on paikoitellen jyrkkää, kannattaa suksiin hankkia myös kokopitkät nousukarvat. Karvat helpottavat nousuja, vähentävät lipsumista, hidastavat sopivasti alamäessä ja tekevät myös ampumisesta vakaampaa nopeissa tilanteissa.

Siteinä olemme itse käyttäneet lumilaudan siteen kaltaista OAC-sidettä joihin saa kiinnitettyä minkä tahansa kengän. Etenkin kovilla pakkasilla on mukavaa pystyä käyttämään lämpimiä talvikenkiä monojen sijaan. Teräskantteja ei suksissa tarvita, jos suksista sellaiset löytyy kannattaa ne pyöristää viilalla, jotta koirat eivät viillä tassujaan niihin.

Talvella jahtiin kannattaa haulikon sijaan (tai sen lisäksi) ottaa mukaan pienikaliiperinen kivääri, esim. .22 tai .17HMR. Näistä jälkimmäisen etuna on aavistuksen pidempi mahdollinen ampumaetäisyys paremman ballistiikan johdosta. Luodiksi kannattaa valita joko puolivaippa tai jopa varmint-luoti. Kokovaippaluodilla ammuttaessa haavakkoja tulee enemmän, eikä muiden luotien käyttäminen kovinkaan usein riko lintua liikaa. Hiihtäessä kiväärille kätevin paikka on reppu jossa on oma paikka aseelle ja josta sen saa käsiinsä ottamatta reppua selästä. Usein ampumatilanteissa ei ole loputtomasti aikaa, ja laukaus ammutaan tukemalla ase hiihtosauvoihin.

Kun jahti tapahtuu korkealla tunturissa ja joskus hyvinkin kaukana teistä ja sivistyksestä, täytyy turvallisuuteen kiinnittää huomiota. Oikeat varusteet, jahtipäivän suunnittelu, suunnistaminen ja riskitekijöiden ottaminen ennalta huomioon ovat tärkeimpiä asioita. Tunturissa keli voi muuttua nopeasti – näkyvyys voi laskea lähes nollaan, lämpötila muuttua dramaattisesti ja tuuli nousta myrskylukemiin hyvin lyhyessä ajassa.

Suunnitelma päivästä tehdään aina huolellisesti ja sääennuste täytyy tarkastaa, erityisesti tuulen osalta. Oma suunnitelma (reitti ja aikataulu) kannattaa aina kertoa jollekin muulle, jotta ongelmien sattuessa avunsaanti on nopeampaa. Kelin mukainen varustautuminen vaatetuksen ja varusteiden osalta on toki oleellisen tärkeää.

Kuten kaikessa metsästyksessä, on aseiden kanssa oltava huolellisia ja käsiteltävä niitä oikein. Aseet ladataan vasta kun koira seisoo ja koiraa lähestytään aina haulikon piiput ylhäällä. Tilanteen jälkeen patruunat poistetaan piipusta ja aseita kuljetetaan taitettuna. Kiväärillä metsästettäessä lipas kiinnitetään ja patruuna laitetaan piippuun vasta kun linnut on havaittu ja valmistaudutaan ampumaan.

Metsälintujahti elokuussa

Metsäkanalintujen metsästys Ruotsissa alkaa jo 25.8, eli jonkin verran aikaisemmin kuin Suomessa. Aikainen jahdin aloitus mahdollistaa pidemmän metsästyskauden ja on hyvä tapa ottaa ”varaslähtö” metsästyskauteen.

Västerbottenin ja Vilhelminan alueella teerien ja metsojen kannat ovat vahvassa kunnossa ja mahdollisuus onnistumisiin on hyvä.

Metsästysalueet

Valtion maille ulkomaalaiset pääsevät jahtiin vasta 16.9 alkaen, joten ennen sitä metsästys on järjestettävä yksityisesti omistetuilla alueilla. Metsäyhtiöt omistavat alueella paljon maata ja myyvät metsästyslupia. Lisäksi jotkin yhteismetsät myyvät lupia alueilleen jo 25.8 alkaen. Myös joitakin yksityishenkilöiden omistamia alueita on mahdollista järjestää käyttöön.

Metsästysmuodot ja ajankohta

Vaikka kausi alkaa aiemmin kuin Suomessa, on kohtuullisen harvinaista, että poikueet eivät olisi jo täysikasvuisia. Linnut ovat alkukaudesta kuitenkin hieman ”helpompia” kuin myöhemmin syksyllä – poikueet ovat lähes poikkeuksetta koossa, kestävät paremmin sekä koiraa että lähestyvää metsästäjää ja tarjoavat siten hyviä metsästyksellisiä tilanteita.

Jahti toteutetaan joko seisovilla lintukoirilla, jolloin metsästämme kaikkia kanalintuja (metso, teeri, riekko, pyy, lehtokurppa) tai pystykorvilla, jolloin metsästys kohdentuu lähinnä metsoon ja teereen.

Helpoin ajankohta jahdin järjestämiselle on 25.8 – 1.9. Hirvijahti Västerbottenin läänissä alkaa 1.9, jolloin moni alue suljetaan pienriistan metsästäjiltä. Toki jahtiin on mahdollista tulla myös syyskuun alussa mutta tällöin käytettävissä on vähemmän avoimia alueita ja lupien saaminen on hieman hankalampaa.